Mitä leluteekki tekee?

 

 

Leluteekki järjestää Helsingissä lapsille ja lasten vanhemmille filosofiakahviloita Filosofiaa lapsille -menetelmän pohjalta. Filosofiakahvilassa lapset ja aikuiset pohtivat, kyselevät ja keskustelevat yhdessä. Tule mukaan! 

  •  Lasten filosofiakahvilat 3 - 6 -vuotiaille vanhempineen
  • Pikkupöllöt-ryhmät alle 3-vuotiaille
  • Koululaisten filosofiakahvilat iltapäivisin
  • Filosofiakahvilat erilaisiiin juhliin



Filosofiakahviloita järjestetään Helsingissä Töölössä, Hakanimessä ja Kruununhaassa. Varaa paikkasi Leluteekin filosofiakahvilaan täältä! Syksyllä 2015 lasten filosofiakahvilat löytyvät myös Espoon työväenopiston, Vantaan aikuisopiston ja Keravan opiston ohjelmasta.

Käyttäjäkokemuksen filosofiakahvilasta voi lukea esimerkiksi Valeäiti-blogista, ja myös Y tu mamá tambien -blogin Milla on käynyt testaamassa lasten filosofiakahvilaa. Prinsessakeittiön prinsessat tekivät filosofiakahvilassa käynneistään mainion videon.

Helsingin Sanomat kirjoitti lasten fiosofiakahviloista helmikuussa 2015. Radio Suomeen tehtiin lasten filosofiakahvila -aiheinen juttu maaliskuussa 2015, ja kirjoitetun uutisen lasten filosofoinnista voi lukea Ylen sivuilta.

 

Kuka leluteekkiä pyörittää?

 

 

Leluteekin omistaja ja filosofiakahviloiden vetäjä on Emilia Lehtinen, 38-vuotias filosofianopettaja, valtiotieteiden maisteri ja kolmen lapsen äiti Helsingistä. Filosofiaa lapsille -metodiin Emilia on perehtynyt opinnoissaan ja kesällä 2015 Englannissa SAPERE-järjestön Philosophy for Children -koulutuksessa. Emilian elämästä ja ajtuksista saa tarkemman käsityksen Leluteekki-blogista.

 

 

Miten Leluteekki syntyi?

 

 

Istuin lattialla ja tuijotin leluvuorta, jonka alle olohuoneen pöytä oli hautautunut. ”Eihän ne edes leiki noilla”, ajattelin. ”Pitäisi olla joku paikka, jonne ne voisi viedä, ja josta saisi uusia tilalle.”  Ajatus leluvuokraamosta oli syntynyt. Siitä tulisi Leluteekki.



Olin vielä hoitovapaalla, mutta rupesin tekemään Leluteekille suunnitelmia. Välillä koko ajatus tuntui mahdottomalta, ja se harmitti. Sellaisella hetkellä perustin Leluteekki-blogin. Ajattelin, että jos en pääse perustamaan yritykselle blogia, niin voin perustaa sen itselleni. Blogista tuli nopeasti itselleni tärkeä paikka ajatusten vaihtoon, sille löytyi mahtavia lukijoita ja sen kautta löysin toisia samanlaisia vanhemmuuden kysymyksiä pohtivia blogeja.



Yrityssuunnitelmat kuitenkin etenivät, ja hoitovapaan loputtua ryhdyin etsimään Leluteekille tiloja. Se osoittautui yllättävän vaikeaksi. Halusin, että Leluteekistä tulisi paikka, jonne vanhemmat ja lapset voisivat tulla viettämään aikaa, tutustumaan toisiinsa, leikkimään, keskustelemaan ja saamaan pienen hengähdystauon arjesta, ei siis vain leluja eteenpäin toimittava varasto. Vanhempainvapailla kaipasin itse oikeita keskusteluja muiden aikuisten kanssa, kaipasin ajattelua, ja kaipasin paikkaa, jossa toisiin vanhempiin voisi tutustua vähän syvällisemmin kuin leikkipuistossa lapsia keinuttaessa.



Paikkaa ei kuitenkaan löytynyt, ja kun seitsemäskin tekemäni vuokratarjous oli torjuttu, sain ajatuksen: mitä jos Leluteekki lähtisikin liikkeelle? Vuokrattavia leluja en saisi kuljetettua ympäri kaupunkia, mutta Leluteekin tilan ja tunnelman voisin viedä mukanani minne tahansa, missä lapset ja aikuiset voivat kokoontua. Mitä siellä sitten tehtäisiin? Mitä minä voisin antaa toisille vanhemmille ja heidän lapsilleen? Yhtäkkiä vastaus oli itsestään selvä: voisin perustaa lasten ja vanhempien filosofiakahvilan. Paikan, jossa voi pysähtyä kysymään, ihmettelemään ja ajattelemaan,  keskustelemaan ja tutustumaan uusiin ihmisiin.


Syksyllä 2014 ensimmäiset  Leluteekin filosofiakahvilat avasivat ovensa, tule mukaan ja ilmoittaudu tästä!

usein kysytyt kysymykset

 

 

”Mitä siellä lasten filosofiakahvilassa oikein tehdään?”

 

  • Tullaan paikalle, riisutaan ulkovaatteet ja laitetaan ehkä tossut jalkaan.
  • Istutaan yhdessä oman aikuisen kanssa muiden joukkoon penkeille / matolle / tuoleille.
  • Esittäydytään vetäjän johdolla ja tervehditään toisia.
  • Kuunnellaan pieni tarina tai esimerkki tai katsotaan vaikka kuvaa.
  • Ruvetaan juttelemaan tarinasta. Esimerkiksi, kun ollaan katsottu talon ja laivan kuvia, mietitään, mistä tietää, että siinä on talo ja laiva, mistä ne tunnistaa. Sen jälkeen jutellaan siitä, mistä meistä jokaisen tunnistaa.
  • Leikitään aiheeseen liittyvää leikkiä tai tehdään tehtävä. Esimerkiksi painetaan omat sormenjäljet paperille ja tutkitaan niitä. Rakennetaan legojuna, ja pohditaan, onko se vielä sama juna, jos yksi pala vaihdetaan toiseen.
  • Juodaan kupillinen kahvia / teetä / maitoa / mehua. Jatketaan juttelua aiheesta tai puhutaan jostain muusta.
  • Hyvästellään, puetaan ulkovaatteet ja lähdetään kotiin.

 

lasten filosofiakahvila

 

 

”Mihin tuollaista tarvitaan?”

 

Ei mihinkään. Niin kuin ei tarvita musiikkia, erilaisia ruokalajeja tai värejäkään. Aika vähän on asioita, joita tarvitaan yhtään mihinkään. Sen sijaan on paljon asioita, jotka tuovat ihmisten elämään jotain hyvää: iloa, uusia ajatuksia, kokemuksia ja toisten kohtaamista.

 

 

”Tarvitsevatko pienet lapset muka ohjattuja harrastuksia?”

 

Eivät tarvitse. Eivät aikuisetkaan. Mutta kivoja ne voivat olla, molemmille.

 

 

”Miten niin lapsen luova ja kriittinen ajattelu kehittyy?”

 

Kyllä se vain kehittyy, joka päivä, ainakin jos lasta ei säilytä tynnyrissä. Luovaa ja kriittistä ajattelua voi myös auttaa kehittymään tarjoamalla lapselle sopivia haasteita. Tunnin filosofiakerho viikossa ei vielä ihmeemmin kehitä kenenkään ajattelua, mutta se tarjoaa ideoita ja inspiraatiota vanhemmalle käydä lapsen kanssa kotonakin keskusteluja vähän syvemmällä tasolla.

 

 

”Osaako 2-vuotias muka keskustella filosofiasta?”

 

Ei osaa. Mutta toiset 2-vuotiaat osaavat jo keskustella aika paljon, ja silloin voi käsitellä myös filosofisia kysymyksiä. Lapset kehittyvät eri tahtiin, eikä filosofiakahvilaan ole pakko tulla 2-vuotiaana. Monille lapsille se voi sopia paremmin vasta 4-vuotiaana. Mutta toisille se voi sopia jo 1,5-vuotiaana, ja silloinkin saa tulla. Nille, jotka eivät vielä juuri puhu, on omat Pikkupöllöt-ryhmänsä.

 

 

”Tarvitseeko taapero filosofianopettajaa kerhotädiksi?”

 

Kun kyseessä on filosofiakerho, niin filosofianopinnoista on kyllä vetäjälle hyötyä. Vähän niin kuin muskarin vetäjälle on hyötyä musiikin opinnoista.

 

 

”Miksi se on noin kallista?”

 

Yksi kerhokerta maksaa 14 euroa. Yhteen kerhoon voi tulla maksimissaan 10 aikuinen-lapsi paria. Maksuista kertyy siis 140 euroa. Siitä Leluteekki maksaa arvonlisäveron valtiolle, 24% eli 27 euroa. Jäljelle jäävästä 113 eurosta maksetaan tilan vuokra (n.20 euroa/tunti paikasta riippuen), tarvikkeet (kahvit ja mahdolliset askartelumateriaalit, n. 15 euroa). Jäljellä on 78 euroa. Kerhojen tuotoilla pitäisi maksaa myös mm. yrittäjän sosiaaliturva (pakolliset työttömyysvakuutus ja eläkemaksut, n. 400 euroa/kk), yrityksen ja kerholaisten vakuutukset, kirjanpidon kulut, verkkosivut, puhelinlasku, ilmoituskulut ja yrityksen verot (20%). Ja sen jälkeen päästään maksamaan palkkaa yrittäjälle. Jos  viikossa  tulee 15 kerhoon 10 osallistujaa, kertyy tuloja jo niin paljon, että voin alentaa hintoja. Ihan vielä ei ole tullut.

 

 

”Eikö perhekahvilassa lätistä ihan samat jutut, paljon halvemmalla?”

 

Ehkä. Filosofiakahvilassa ei kuitenkaan ole tarkoitus jutella siitä, milloin on aika siirtyä pois pinnasängystä, miten soseiden syönti sujuu, miten viime talven haalarit kestivät tai miten pitkä aika kauppareissuun menee. Mm. näistä aiheista olen jutellut perhekahvilassa, se oli kivaa. Mutta välillä on kiva puhua muustakin.

 

 

”Eikö tuo touhu sopisi paremmin kouluikäisille?”

 

Filosofiaa lapsille - menetelmä on alun perin alakouluikäisille kehitetty, ja Leluteekillä on koululaisille omat filosofiakahvilansa. Pienetkin lapset kuitenkin ajattelevat melko monimutkaisia asioita, ja minusta heitä kannattaa kannustaa siihen. Sitä paitsi koululaisten filosofiakahvilaan eivät vanhemmat pääse, pienempien kanssa vanhemmatkin pääsevät filosofoimaan.